torstai 15. lokakuuta 2015

Syksy Kesäkiasman torpalla ja meiän iskän tokaisu

Aamu valkenee klo 7.30 ja taivaanranta heloittaa enteillen jälleen kaunista aurinkoista syyspäivää. Puiden silhuetit hahmottuvat sinertävää taivasta vasten. Valkoinen aamuhärmä maassa ja kattojen päällä kertoo menneestä kylmästä yöstä. Tumman virran lampi on saanut jääriitepeitteen jo useampi yö sitten. Syksy on antanut vyöryä esille parhaimmat ja kauneimmat puolensa. Lehtipuiden syysväri on ollut tänä vuonna erityisen  kaunis  maanläheisine väreineen. Vähitellen kylmän ajan eläimet valtaavat pihapiirin ja lähiympäristön; oravat, talitiaiset, punatulkut, rusakot ja  tietenkin hiirulaiset ja syksyiset isot "mökkikärpäset", jotka pörräilevät sisällä illan hämärtyessä valojen syttyessä.

Illansuussa sauna lämpiää ja Helin muotoilema saunatonttu kiukaalla saa löylyannoksensa. Sitäköhän se saunakeiju viime kesänä niin ahkerasti kävi tapaamassa? "Talonvaltaajat" jatkavat ikuista matkaansa mökin nurkalla pääsemättä tavoitteeseensa.

Alaniityllä jököttää 40- vuotiskiveni. Sille ilmestyi päivystämään "ukkometso". Sellaisena ainakin minä näen sen.

Jokunen aika sitten meiän iskä tokaisi, " että näyttely se vaan aina jatkuu ". Mitäköhän lie sillä tarkoittanut? Kammarin oven pielessä on vieläkin Ainon käsialalla kirjoitettu kyltti näyttelyn jatkumisesta kammarin puolella. Se siitä.

Hyvää syksyn jatkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti